Vaikka matka oli ollut erittäin antoisa ja mahtava painoi silti kaikkia jo koti-ikävä, oma koti, oma sänky ja omat tutut rutiinit. Oli siis aika palata ”normaaliin” päiväjärjestykseen ja pakata laukut ja lähteä kohti lentokenttää.
Jännityksellä odottelimme kyytiä, joka veisi meidät lentokentälle. Sama invataksi joka oli tuonut meidät, tulikin hakemaan meidät myös pois ja ajotyyli oli taas tutunoloinen nopeatempoinen ja taas olivat auton ikkunoiden tiivisteet ja pyörätuolien kyydissä olevien sormet koetuksella pysyessämme paikoillaan. Selvisimme kuitenkin turvallisesti lentokentälle ja oli aika jättää hyvästit Prahalle.
Selvisimme turvatarkastuksista hyvin ja meitä oli vastassa taas vähäpuheiset lentokenttävirkailijat jotka saattoivat meidät lentokoneeseen.
”Kantotuolikaan ei enää tuntunut niin jännittävältä yhden kokemuksen jälkeen” (Salla)
Saavuttuamme suomeen, olo tuntui helpottuneelta ja oli ihana olla taas omassa kotimaassaan. Haettuamme laukut jouduimme hyvästelemään myös toisemme sillä kukin meistä matkasi eri kyydeillä eripuolille Suomea. Matka oli onnistunut ja saatoimme olla tyytyväisiä ja onnellisia siitä että pääsimme osallistumaan näin hienoon ja tärkeään seminaaritapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti