Aamulla heräsimme pirteinä, olihan tiedossa ensimmäinen varsinainen semminaaripäivä. Hotellin aamupala oli runsas ja aurinkoinen. Koimme aamupalan jälkeen taksielämyksiä, jotta pääsisimme seminaaripaikalle. Matkan aikana tulikin uteliaana vilkuitua ikkunoista maisemia, millaisessa kaupungissa olemme.
Seminaaripäivä kaupungintalolla
Seminaari pidettiin Prahan vanhalla
kaupungintalolla, joka olikin varsin korea talo. Prahassa kaupungintaloja on
useita alueittain ja tämä oli ikään kuin ”pääkaupungintalo”.
"Vaikka en nähnytkään miltä kyseinen talo näytti, silti
pystyin hyvin aistimaan siitä huokuvan vanhan arvokkuuden kivilattioineen,
pitkine ja korkeine käytävineen ja kiviseinineen.” (Janne)
Seminaaripaikalle saavuttuamme tapasimme vihdoin koko porukan, niin tsekkiläiset kuin irlantilaisetkin osallistujat. Mukavaa että meitä oli näin moninainen joukko! Saimme kuitenkin huomata, että me suomalaiset olimme se nuorin delegaatio, mutta saimmepa ainakin nuortenkin äänen kuuluviin!
Aamupäivän ohjelmassa saimme kuulla tšekkiläisen partneriorganisaation DCI:n (Defence of Children International), toiminnasta ja sen perustamisesta, Tšekin historiasta maana sekä vapaaehtoistyön kehityksestä Tšekeissä valtion itsenäistymisen jälkeen.
Iltapäivällä jakaannuimme ryhmiin ja esittäydyimme toisillemme ja kerroimme omasta vapaaehtoistyötaustastamme. Vihdoinkin pääsimme oikeasti juttelemaan toistemme kanssa! Keskustelua vaikeutti ja hidasti se, etteivät tšekkiläiset osallistujat puhuneet englantia ja keskustelut piti hoitaa tulkin avulla. Keskustelimme vapaaehtoistyön tilanteesta Suomessa, Tšekeissä ja Irlannissa sekä haasteista, joita vammaiset ja yli 50-vuotiaat kokevat vapaaehtoistyössä ja työllistymisessä ylipäätään. Suomalaisina samme huomata että vammaisten kannalta meillä on lopulta moni asia aika hyvin, esimerkiksi kuljetusten ja apuvälineiden suhteen, kun verrataan vaikkapa tsekkeihin. Teimme yhdessä päätelmiä, että vapaa-ehtoistyötä ja työntekoa mahdollistavista asioista tärkeimpiä ovat mahdollisuus siirtyä paikasta toiseen, apuvälineet ja henkilökohtaisen avun järjestelmä, mikä meillä Suomessa on kuitenkin verrattain hyvällä tolalla. Näiden kolmen asian puuttuminen estäisi vammaisilta melkoisen tehokkaasti mahdollisuudet työntekoon ja osallistumiseen.
Illanviettoa
”Illalla meille oli järjestetty
ruokailu paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Olimmekin innokkaina paikalla
jo vahingossa yli tuntia ennen sovittua tapaamista. ”
Illaksi palasimme hotellille ja lähdimme esteettömään italialaiseen ravintolaan syömään irlantilaisten osallistujien ja Tšekkien seminaarin järjestäjien kanssa. Valitettavasti tšekkiläiset osallistujat eivät olleet mukana illanvietoissa. Rennossa ilmapiirissä pääsimmekin vauhtiin keskusteluissa ja illallisen aikana tietty jännitys purkautui ja vapaa-muotoisempi tutustuminen sekä keskustelu ihan aiheestakin sai tuulta purjeisiin! Keskusteluja käytiin vaikka mistä, vertailtiin eri maiden asioita, mm. koulutusjärjestelmää ja erityisopetusta, toistemme järjestöjä jne. Juttelimme myös harrastuksista, omista kokemuksistamme ja vapaaehtoistyöstä.
Illallisen päätteeksi me suomalaiset lähdimme vielä tutustumaan paikalliseen tavarataloon ja ruokakauppaan ennen hotellille paluuta ja unten maille vaipumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti