PRAHA – Perjantai 18.5 - Ryhmätyöskentelyä & Ekskursio

Syötyämme jälleen runsaan aamiaisen suuntasimme edelliseltä päivältä tutulle kaupungintalolle. Tällä kertaa piristävänä poikkeuksena oli invataksi, joka oli ilmeisesti jonkinlainen (entinen?) ambulanssi auton ulkonäöstä päätellen ja kuskillakin oli päällä ambulanssikuskin vaatteet. Kaikki pyörätuolit eivät mahtuneetkaan kerralla kyytiin, mutta vilkut päällä kurvailevalla ambulanssilla kaksi eri hakumatkaa sujui nopeasti ilman sen ihmeempiä viivytyksiä. 

 

Perille päästyämme keskustelimme edellisen iltapäivän asioista ja siitä, mistä olimme pienryhmissä puhuneet. Jakauduimme ryhmiin pohtimaan seminaarin aihepiirejä. Aiheena käsittelimme mm. mitä hyötyä/haittaa työnantajalle on palkata vammainen tai yli 50-vuotias sekä vapaaehtoistyön tuomia kokemuksia ja sitä, olemmeko saaneet vapaaehtoistyön kautta töitä tai opiskelupaikkaa.

Ryhmäpohdintojemme jälkeen saimme kuulla Tsekeissä toimivasta vapaaehtoisjärjestöstä ja heidän ylläpitämästä erityiskoulusta, jonka yhteydessä toimii myös kahvila.

 

Esimerkki työllistymisen tukemisesta

Otimme jälleen taksin allemme ja suuntasimme myöhäisemmälle lounaalle esikaupunkialueelle lounaskahvilaan, jonka pääperiaatteita on tarjota vaikeasti työllistyville (esim. vammaisille, mielenterveyskuntoutujille, kouluttamattomille) työkokemusta eräänlaisen työharjoittelun kautta ja tukea työtehtäviin oppimiseen. Työpäivät ovat kerrallaan vain muutaman tunnin pituisia, jotta työntekijän jaksaminen riittää. Kahvilassa opetellaan työelämän perustaitoja ja lounaskahvilan työrutiineja aina rahankäsittelystä tarjoiluun jne. Työharjoittelussa olevat henkilöt käytännössä siis pyörittävät kahvilan arkirutiineja, mutta paikalla on myös aina ohjaaja.

”Hienoa huomata, miten iloisia eri tavoin vammaiset ihmiset kahvilan tarjoamasta työllistymismahdollisuudesta olivat.” (Janne)

Eräs kahviossa aiemmin töissä ollut lyhytkasvuinen nuori nainen kertoi meille yhdessä kahvion ohjaajan kanssa heidän toiminnastaan ja hänen kokemuksistaan työntekijänä.

Paluukyytiä odotellessa ihailimme kahvion viereisestä puistosta avautuvia näköaloja ja saimme tietää että ihailemamme korea rakennus onkin vedenpuhdistamo! Ehdimme jutella myös Prahasta kaupunkina ja Tsekin yritysmaailmasta ennen kuin taksi saapui.

Vapaa-aikaa ja löytöretkeilyä kaupungilla

Kun saavuimme takaisin hotellille meillä oli vapaa-aikaa koko ilta. Tässä vaiheessa kukin suomalaisista riensi omille teillensä, kuka kaupungille tutustumaan kaupunkiin ja nähtävyyksiin, kuka lähemmäs shoppailemaan ja kuka lepäämään hotellille.

Prahassa oli helppo suunnistaa, ehkä juuri siksi että kaupunki noudatti ns. ruutukaavaa ja myöskin se että kaupungin halkoi Vltavla joki.

”Oli mukava lähteä kiertelemään summamutikassa ilman karttaa kauemmas kaupungille ja nähdä myös paikkoja, jotka eivät olleet niinkään turistien käyttämiä, vaan katuja, joilla vastaantulijat olivat enemmänkin paikallisia. Myöskään avustajan kanssa pyörätuolilla liikkuminen ei ollut lainkaan niin vaikeaa Prahassa, kuin olimme kuvitelleet.” (Jenni)

Kaupoissa ja ostoskeskuksissa kierrelleet suomalaiset hämmästelivät Prahan korkeaa hinta-tasoa juuri vaatteissa ja muissa päivittäistavaroissa. Hinnat olivat huomattavasti paljon korkeammat suhteutettuna Tsekkiläisten matalaan palkkatasoon. Hintaeron huomasikin erityisesti tuontitavarassa, paikalliset tuotteet olivat toki edullisempia. Palvelukulttuuri oli silti ystävällistä.

Kauemmas kävelylle lähteneet Jenni ja Rosa kiertelivät kauppojen sijaan ulkosalla tutustuen kaupunkiin myös turistikohteiden ulkopuolelta. Seikkailuasenteella kaupungista saa enemmän irti. Kahvikauppoja, jazzklubeja, kauniita puistoja. Upeita vanhoja rakennuksia graffiteilla höystettynä ja ratikoita vanhoista retroversioista moderneihin langattomalla verkkoyhteydellä varustettuihin uusiin matalalattiaraitiovaunuihin. Myös liikkuminen kaupungilla oli varsin mutkatonta avustajan avulla. Tuntuukin että pahimmissa turistipaikoissa ja vanhassa kaupungissa liikkuminen oli hankalinta. Esteettömyyteen oli yllättävänkin paljon kiinnitetty huomiota, ottaen huomioon miten vanha kaupunki on ja kuinka verrattain lyhyen aikaa kaupungissa on esteettömyyttä ajateltu. Esteettömyyden taso riippuu alueesta, mutta ei mahdoton kohde varsinkaan avustajan kanssa.

Aikamme kierreltyämme kaupungilla päätimme vielä palata takaisin illallistamaan samaan italialaiseen ravintolaan jossa olimme edellisenä iltana. Mukaan liittyi myös melkein kaikki Irlantilaiset seminaariystävämme. Ilta sujuikin hersyvän puheensorinan ja kuulumisten vaihdon merkeissä sekä vaihdellen kokemuksia päivän tapahtumista.